Jalkani nimeltä puu ja pökkelö :)

Mua nykyään jo pikkusen pelottaa kirjottaa mitään, kun seuraavaa postausta tehdessä huomaan aina jonkun asian, mitä kirjoitin edellisessä, ja lopulta se ei mennytkää niinku elokuvissa :)

Viimeksi mainitsin, että viimeviikon treenit oli täyttä rautaa ja fiilis loistava. Tästä motivoituneena ja ego korkealla singahdin sunnuntain ratoksi salille,ajatuksena repäistä käsitreeni "pois alta", jotta pääsisin heti maanantaina pakertamaan aina niin ihanan jalkatreenin pariin. Voi v***u!! Niin olis tarvinnu teljetä ittensä kotio, ja olla menemättä mihinkään täältä neljän seinän sisältä.

Öööhh..ehodttomasti yksi surkeimmista käsitreeneistä mitä olen koskaan tehny. Jotain aivan karmeaa, ja ihan hävettää näin jälkikäteen :D Kiitos ja kunnia siitä itselleni, että vkon aiemmat treenit vedin läpi tyylikkäästi, muuten ehkä olisin kuollu morkkikseen totaali failuren jäljiltä. Korjataan kuitenkin sen verran, että muilta osin homma meni ihan jees, mutta ne mulle tärkeimmät tässä treenissä meni metsään iha huolella, eli vinopena ja kapea penkki.

:D

Vointi oli hyvä, fiilis oli hyvä, mutta ei niin ei... Vinopenkki tuntui siltä, kuin olis elämänsä ekaa kertaa ollu duunailemas, ja kapean penkin tekniikka oli sit jo niin syvältä ja hakuses, että tunnustan: olin pikkutyttö ja jätin kiukuspäissäni vikan sarjan tekemättä. Raineri voi tässä kohtaa lukea rivien välistä ;D Lisäksi iiiiihanan ihana ( "#¤)/%&¤/#) olkapään vihoittelukin ilmaantui taas kuvioihin. su-ma yön ja koko maanantai päivän särky oli niin jäätävää buranan nauttimisestakin huolimatta, että jalkapäivä siirtyi tähän tiistaipäivään. Särky oli sen verran ilkeää, että se olisi haitannu takuuvarmasti keskittymistä.

Rainerini saa nyt jatkossa ilmaantua paikalle niin kauan, että mun kaikki penkkitouhut alkaa (taas) teknisesti kulkeen...en saa painoja lisättyä, kun homma kusee ja hinaan samaa rundia koko ajan. Mikä piru siinä voikin olla mulle niin vaikeaa?! Noh, kaikessa ei voi olla täydellinen ;) Jotenkin tuntuu silloin aina niin sukkelalta koko judanssi, kun herra valmentaja käskyttää vieressä ja opastaa virheiden korjaamisessa, keskittymään siihen ja tähän ja tuohon, tekemään sitä ja tätä ja tota. Joskus musta tuntuu, että olen saanut liian ison määrän testosteronia naiseksi, koska pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan :) Ja se korostuu etenkin silloin, kun treenaan yksin.

Jostain voin kuiteski itseäni tänäänkin kiittää treenirintamalla, ja se on hillitön jalkojen kuritus :) Tällä rintamalla aletaan oleen viittä vaille valmiina sarjaenkkojen yrittämiseen, joten laitampa tähän pitkästä aikaa koonnoksen päivän puuhista, ja katsotaan miten jatkossa etenee:

- Jalkakyykky 4x8 50/55/60/65kg
- Jalkaprässi 4x8 50/75/100/125kg, ja pudotukset 3x8 100/75/50kg
- SJMV 3x10 40/45/50kg
- Pohkeet koneessa 4x15 15/20/25/30kg
-Nopeuspenkki (ilman nopeutta :D ) 8x3 20kg tanko
Vatsa/kylki/selkäliikkeet runtattiin tänään 3x20 sarjoilla.

Kyykky meni ihan jees, mutta hieman pitää jatkossa keskittyä ja panostaa kyykyn syvyyteen. Se mitä itse olen tutkaillut liikerataa, voimantuottoa ym jalkakyykyn osalta, niin keskikroppa kaipaa kipeästi lisää kestävyyttä ja voimaa, sekä vatsa, että selkä. Tämän osa-alueen kun saan kuntoon, niin uskon, että kyykkypainoissa mennään huimasti ylöspäin.

Vaikka vihaankin vatsalihasten treenaamista yli kaiken, niin olen panostanut siihen viimeaikoina normisettiä enemmän. Samalla opetellut ajattelemaan jokaisen ärsyttävän rutistuksen, kierron tai muun aikana, että jokaikinen huolella tehty vatsa/selkäliike on askel lähemmäksi vahvaa keskivartaloa, ja parempia tuloksia.

Prässi olikin taas treenin ihastus ja vihastus... Just tänään luin netistä Sakari Selkäinahon kirjoittaman artikkelin http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit?a=viewArticle&article_id=3746 siitä, miten jalkaprässi ei edesauta kyykkysuoritusten paranemista, mutta so what?! komee liike se on...siinä ku oikein hinkkaa pää punaisena, niin melkein tuntee miten jalkapatit kasvaa kohisten, ja pakarat lähestyvät sitä kohtaa missä ne oli viimeks 15v sitten, aijje :)
125kg:n sarjassa parin viimeisen toiston aikana tuli tunne, että otsalohkon kohdalta katkeaa kohta verisuoni :) sain silti puskettua ne loppuun asti, ja hetkeksi katosin taas toiseen maailmaan. Olin niiiiin loppu! Pikkuhuili ja pudotukset tauotta päälle. Sepä se vasta lystiä on :)) Rainerille vähä motkotin, kun en tällä kertaa saanu hymynaaman kuvaa treenivihkoon..se pitää kuulemma ansaita. Kröhöm, WTF?! pungerran lärvi punaisena, suoni päästä pullistuneena, melkein laattaan, teen sarjat loppuun, enkä saa edes yhtä hymynaamaa...YHYYYYYY!! :D No juu, se siitä :))


Huomenna on taasen tissitreenin vuoro, ja ajatusten siirto pikkuhiljaa siihen settiin.

Koitetaan tässä lähiaikoina saada vähän uusia treenikuviakin, ettei olisi näin kuivan näköisiä postauksia :)

Heipat!